Kaksosen suvun alkuvaiheista

Suomalaisista sukunimistä 

Ortodoksisen kirkon vaikutuksesta periytyvä sukunimikäytäntö vakiintui Savossa ja Karjalassa jo 1200-luvulla [1]. Usein sukunimi muodostui sen talon, paikan tai tilan nimen mukaan, jossa sukunimen kantaja asui. Liika- ja kutsumanimestäkin saattoi tulla sukunimi. Kun henkilö muutti, muuttui joskus myös sukunimi. 

Tyypillistä itäisille sukunimille oli niiden maskuliininen –(i)nen – loppu (esimerkiksi Kaksonen, Kosonen) [2]. Sukunimi seurasi miehiä ja aviolapsia. Tyttölapset saivat usein 1600- ja 1700-luvuilla

-tar – lopun sukunimiinsä (esimerkiksi Kaksotar, Kosotar). Morsian säilytti isänsä sukunimen vihkimisen jälkeenkin. Vasta 1800-luvun lopussa naiset saivat sukunimensä puolisonsa mukaan.  Tämä tapa vahvistettiin vuoden 1920 sukunimilailla [3]. 

Aatelistoa ja papistoa lukuun ottamatta Länsi- ja Keski-Suomessa ei käytetty sukunimiä ennen 1800-luvun puoltaväliä. Jos tarkennettiin etu- tai kutsumanimeä, käytettiin siinä isän etunimeä, joskus myös tilan tai paikan nimeä, joihon liitettiin –poika -  tai –tytär – loppu. 1800-luvulla lisääntyi sukunimen käyttö Länsi- ja Keski-Suomessa samoin periaattein kuin Itä-Suomessakin. Jos sukunimi perustui tilan tai talonnimeen, jossa nimen kantaja asui, nimi oli tilan nimi sellaisenaan (esimerkiksi Pulkki tai Lappi) tai nimi, jonka perään oli lisätty –la tai –lä (esimerkiksi Pulkkila, Lappila). Mutta myös –nen – päätteisiä nimiä käytettiin. Vuoden 1920-nimilaki määräsi kaikille suomalaisille sukunimipakon. Aatelisilla oli sukunimen käyttöpakko jo vuodesta 1626.

Ennen 1800-luvun loppua katedraalikouluissa ja yliopistoissa opiskelleet ottivat sukunimekseen ruotsin- tai latinankielisen sukunimen. Fennismin aikaan 1900-luvun alussa monet ruotsalais- ja latinalaisperäiset sukunimet suomennettiin tai niiden tilalle otettiin suomalainen tai luotiin suomalaiselta kuulostava sukunimi. Vuoden 1986 sukunimilaki antoi vapauden valita puolisoiden sukunimeksi jommankumman sukunimen tai säilyttää ne nimet, jotka olivat käytössä ennen avioliittoa.

Ensimmäiset sukunimet löytyvät maa- ja tuomiokirjoista 1540-luvulta. Maiden verotusarvoja arvioinut maanmittari lisäsi usein maakirjoihin lisä- tai sukunimen etunimen tarkennukseksi erottamaan samannimiset henkilöt toisistaan. Kirkonkirjoja laadittiin 1600-luvun puolivälistä. Niissäkin käytettiin lisä- tai sukunimiä erottamaan samannimiset henkilöt toisistaan. Rahvaan jokapäiväisessä elämässä näillä nimillä ei kuitenkaan ollut juuri käyttöä ennen 1900-luvun ensimmäisiä vuosikymmeniä. Talolliset sen sijaan saattoivat hyödyntää sukunimiään osoittaakseen perintöoikeuden maahan.

Ennen 1800-luvun puoltaväliä laaditut maa- ja tuomiokirjat sekä kirkonkirjat olivat pääosin ruotsin-, osin myös latinankielellä kirjoitettuja. Näin oli myös Venäjän vallan aikana.  Suomenkieliset nimet kirjoitettiin niissä ruotsin- tai latinankielen mukaisina.  Koska kirjoitustavat eivät olleet vakiintuneet eikä kirjureiden kirjoitus- ja kielitaito aina ollut erityisen hyvä, vaihteli nimien kirjoitustapa sangen laajasti. Sukututkimuksessa on tullut tavaksi normeerata kaikki nimet nykysuomen mukaisiksi. 

Sukunimen Kaksonen taustaa 

Sukunimi Kaksonen esiintyy ensi kerran vuoden 1561 maakirjassa [4] Haapalan kylässä maataan viljelevän Pekka Paavonpoika Silvantoisen lisänimenä muodossa Peer Påållson Siluandoinen Kaxo. Säämingin hallintopitäjän Haapalan neljänneskunnassa asui tuolloin kaksi Pekka Paavonpoika Silvantoinen - nimistä verotettavaa talonpoikaa, toinen Moinniemessä (Moinkylässä) ja toinen Haapalan kylässä [5]. Erottaakseen nämä kaksi Silvantoista toisistaan maakirjaa pitänyt eli maan verotusarvoja määrittänyt maanmittari lisäsi jälkimmäisen Silvantoisen nimeen lisämääreen Kakso. Savon hopeaveroluettelossa vuodelta 1571 [6] ei tätä nimen lisämäärettä mainita. 

Vuoden 1620 maantarkastuskirjassa [7] esiintyy kaksi Kaksonen – nimistä talonpoikaa: Paavo Paavonpoika Kaksonen ja Pekka Antinpoika Kaksonen. Ikävä vain, että ne sivut maantarkastuskirjasta puuttuvat, joilla olisi mainittu näiden Kaksosten asuinpaikkojen sijainnit.  

Kaksolan kylässä [8] oli vuoden 1635 Säämingin henkikirjan [9] mukaan kaksi taloa, Lassi Paavonpoika Kaksosen ja Paavo Antinpoika Kaksosen [10].  Lassin poika Heikki sai surmansa vuoden 1657 ruptuurisodassa [11].  Paavon pojista mainitaan kaksi, Paavo ja Tuomas, joista jälkimmäinen karkasi veronmaksua välttääkseen.  Pekka Pekanpoika Kaksonen sai Simpalasta talon ruptuurisodan 1657 jälkeen, mutta ei alkanut viljellä sitä. 

Vuoden 1644 maantarkastuskirjassa [12] mainitaan, että Kaksolan kylässä oli kaksi taloa, Heikki ja Paavo Paavonpoika [13] Kaksosten talot sekä mainitaan, että nämä talot sijaitsivat Olli ja Pekka Paavonpoika Silvantoisen mailla. Lisäksi luetellaan Pekka Paavonpoika Silvantoinen Kaksolle kuuluneet takamaat. Maantarkistuskirjassa mainitaan myös kaksi Lassi Kaksosta. Toinen heistä asui Lamminahossa [14], toinen Koholan tilalla [15]. 

On ilmeistä, että Kaksolan kylä sai nimensä Pekka Paavonpoika Silvantoisen lisänimen Kakso mukaan ja että tästä nimestä johdettu kylännimi vakiintui käytettäväksi joskus 1600-luvun ensimmäisellä puoliskolla [16]. Mutta mistä tämä lisänimi kakso on tullut ?  Todennäköistä on, että sillä on kuvattu Pekka Paavonpoika Silvantoisen luonnetta [17]. Suomenruotsalaisessa kansankielessä sana kakso tarkoitti ylimielistä kerskailevaa itsensäkehujaa, pomoa [18]. Tosin muitakin selityksiä nimen synnylle on esitetty [19]. 

Kaksosen suvun ensimmäinen hajaantuminen 

Kerimäen kappalainen sai virkatalokseen Kaksolan kylän toisen, Heikki Antinpoika Kaksosen aikaisemmin omistaman ja sittemmin autioituneen [20] verotalon 1600-luvun puolivälissä. Kylän toinenkin, Paavo Antinpoika Kaksosen autioitunut tila siirtyi Kerimäen kappalaisen Bartholdas Georgin virkatalon lisämaiksi vuonna 1664.  Näin Kaksonen-nimiset veroisännät olivat muuttaneet pois Kaksolan kylästä.

Edellä mainitun Paavon jälkeläisistä Tuomas karkasi 1600-luvun puolivälissä Kiteelle, jossa hänen jälkeläisiään oli kirkonkirjojen mukaan 1700-luvun alussa Haapalahdella, Juurikkajärvellä ja Misolassa.  

Heikin ja Paavon nuoremman veljen Pekan poika Pekka muutti Kerimäen Simpalaan ja hänen poikansa Heikki Kulennoisiin vuonna 1683, jossa kruunun virkamies [21] osoitti hänelle rakuuna Tuomas Kaarakaiselta veronmaksukyvyttömäksi jääneen tilan [22]. 

Suurin osa Kaksolan kylän Kaksosten miespuolisista jälkeläisistä karkasi Käkisalmen lääniin. Kirkonkirjojen mukaan Kaksosia oli 1700-luvun alussa Jaakkiman Miklin ja Reuskulan kylissä, Käkisalmen varuskunnassa, Sortavalan maaseurakunnan Otsoisen, Rantosen ja Tuokslahden kylissä sekä Pyhäjärven Salitsanrannalla.

Korjaukset ja lisäykset tarinaan otan kiitollisena vastaan

26. tammikuuta 2016 
Raimo Pulkkinen
Puistokaari 19 B, 00200 Helsinki
raimo.pulkkinen@dlc.fi